Aaltoja paratiisissa

Best things in life R free by marylkayoe
Best things in life R free, a photo by marylkayoe on Flickr.

Aamulla varhain kun aurinko nousee ja kuivattaa ulos pihan korallihiekalle kannettua futonia, portilla tööttää pahainen kei-truck. Naapurini, Saato, hymyilee tai nauraa, Yoe, daijoubu? ootko nukkunut tarpeeksi?

Ei voi muuta kuin hymyillä vaikka takana on nelisen tuntia sulkusilmiä, palasin aamuyön puolelle venyneistä illanistujaisista okinawan hipsteripuolelta – bileistä, joissa okinawan pää-tv-aseman tuottajat ja työttömät yhtälailla olivat tulleet siihen tulokseen että aamulla aallot ovat ns. oikein. Ja se nyt vaan on niin että pitää Yoe saada laudan päälle. Eli ei muuta kun pakataan Yoe kei-truckin takaosaan lautojen ja märkäpukujen sekaan ja körötellään alas rantaan sivubiitsille. Viidakkotien reunassa on monia pikkuautoja, hymyleviä ihmisiä suojakertoinraidat naamassa. Huomaan että olen tavannut niistä tavalla tai toisella melkein puolet.

Pelottaako? Saato kysyy. Ei tarvitse pelätä, Saato sanoo että isänsä luut ovat tässä meressä. Varmasti suojelee Yoeakin.

Sisäsyntyisille peloille tekee hyvää se kun katsoo päälle kaatuvaa kaksi-kolmimetristä (paha sanoa tarkemmin, mutta korkeampi kuin kaksi surffaria yhteensä) aaltoa silmiin. Pitkälauta on kuin juna, kun se nappaa aallosta niin siinä ei auta muu kuin pitää kiinni ja kiljua jos uskaltaa kun koko maailma on pelkkää vaahtoa. Merelle on rannasta parisataa metriä uintia, ja siellä istuu erinäisten lautojen päällä kymmeniä ihmisiä. Aurinkoa on mahtavan paljon ja kun se paistaa matalalta aallon läpi niin voi pojat siinä on kuulkaa sinisyyttä.

Saato ja Aya syöksyvät pidemmälle isojen aaltojen luo ja Yoe jää matalampiin harjoittelemaan. Yksinäistä ei ehdi olla – joka kerta kun kaadun, paikalle kaahaa jostain joku paikallinen tarkistamaan etten ole lyönyt itseäni hajalle riuttaan. Välillä pitää huilata, huomaan että hyvin voi maata laudalla ja sulkea silmät ja nukkua vähän aikaa kunhan ei ole siinä kohdassa missä aalto tulee päälle. (On hiukan eri fiilis tässä kuin Chibassa, jossa veden läpi ei näkynyt edes matala hiekkapohja, kun laudalla lepäillessä näkee pohjan korallit ja kalat kirkkaasti).  Saato brassailee surffaamalla yhden jalan jooga-asennoissa (shortboardilla), tavallisesti kovin vaatimaton Aya on aaltotanssilattian smoothi kuningatar ja muut lokaalit pomppivat tyrskyissä kuin toiset lumilautarampeissa. Mikäs siinä on näytöstä katsellessa.

Kyl määkin pari kertaa pääsin seisomaan, mutta tärkeämpää oli säteily ei Fukushiman reaktorinjäänteitä, vaan uskomaton määrä auringonvaloa ja hymyä. Lopulta kun Yoen käsivarsista loppuu voimat, Saato antaa mulle pideltäväksi lautahihnansa ja kroolaa maihin. Kannetaan laudat autolle. Yoe on niin väsynyt ettei jaksa edes seisoa, mutta joku kaataa kanisterista puhdasta vettä päälle. Hyvää tekee. Aya kiipeää tienvieren puista kuwa-hedelmiä syötäväksi. Körötellään takaisin Saaton talolle, jaetaan yksi snickers-patukka, ja varjolämmin Guinness-olut. Herätessäni riippumatossa myöhemmin iltapäivällä huomaan jonkun peitelleen mut kahdella käsintehdyllä huovalla.

Huomenna menen pois. Tulen takaisin vielä, mutta matkan tarkoituksena on järjestää elämä Muualla. Myin auton tänään. Lyhyen tähtäimen lähtömurheutta helpottaa se, että talooni tulee poissaoloni ajaksi (ja ehkä pidemmäksikin aikaa, itsehän en tarvitse näin paljon tilaa ja voin hyvin bunkata loppuaikani täällä vaikka toimistonsohvalla) asumaan perhe, jonka viimeaikaiset kokemukset aalloista ovat hiukan toisenlaisia: T, ikää 27v, kalastaja. Vaimo 24v, 7kk raskaana. Pikkusisar, 20v.

Eräs uutisissakin mainittu aalto vei heiltä veneen, talon, osan perheestä ja ystävistä ja aivan kaiken irtaimen omaisuuden Sendain eteläpuolelta.

Advertisements

3 thoughts on “Aaltoja paratiisissa

  1. Yksi pitkäaikainen lukijasi täällä ensimmäistä kertaa kommentoimassa. Olen seurannut blogiasi jo useamman vuoden, kirjoitat elävästi ja mielenkiintoisista aiheista. Taisin alunperin löytää tänne etsiessäni tietoa Japanista ja koukutuin nopeasti.

    Tuo loppukaneetti herätti tosissaan miettimään asioita. Yhtäkkiä koko tämä tsunami-katastrofihässäkkä tulee lähelle, pelottavan lähelle. Mikä kontrasti huolettomaan surffaukseen paratiisisaarella auringon helliessä aaltojen päällä! Maailma on kummallinen paikka. Ja joskus niin julma.

    Oikeastaan haluan vain toivottaa onnea uusiin seikkailuihin uudella mantereella ja toivoa kainosti että jatkat bloggausta sieltäkin, täällä odotellaan innolla kirjoituksia pienistä ja suurista asioista 🙂

  2. Pingback: SALVADOR

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s