Miten aivot toimii.

This is home by marylkayoe
This is home, a photo by marylkayoe on Flickr.

Matkustin länteen kaksi päivää ja saavuin Okinawalle sadekauden ja taifuunin tervehdittäviksi. Auto on myyty joten kotiin ei ollut vielä menemistä – onneksi rakas kolleega kampuksen laitamilla oli, kuten aina ennenkin, vieraanvarainen ja tarjosi vierashuoneen majapaikakseni. Siis heti sen jälkeen kun sille oli saatu muistutus siitä että olin palannut – muutaman tunnin sain kökkiä matkatavaroitteni kanssa toisen rakkaan kolleegan luona vertailemassa uusia teknoleluja ja tilittämässä pikkuaivotieteen tilaa.

Jetläg on mieletön, ja sitä ei nyt varsinaisesti auta se että ensinmainitun kollegan kanssa jää aina suustaan kiinni ja päättää ratkaista “miten aivot toimii”-ongelman siltä istumalta; toinen yö ko. majoituksessa jäi noin kahteen tuntiin unia. Todettiin että oikeasti kellään muulla ei oo mitään vihjettä siitä miten aivot toimii, ja strategisesti valitettavasti meidän pidettävä asia omana tietonamme kunnes ollaan tarpeeks vahvoja voidaksemme itse julkistaa asian (sen sijaan että se menis jonkun uratärkeän labranpäällikön kaulukseen.)

Vakava unenvaje oli ehkä hyväksi, loppujen lopuksi. Töihin kömmittyäni, avasin analyysisoftan koneella näyttääkseni siltä että teen töitä samalla kun lipitän kolmatta kahvikupillistani – ja kun näin esiin ensinnä pompahtaneen kaavion (viimeisen jonka olin tylsistyneenä ennen matkaa laatinut) tajuttomuuden partaalla hoippuroiva aivoni näkee yhteyksiä ja patterneja ja aivan suorastaan puhtaan Tuloksen. Pomo sattuu paikalle, kerron että tässä on Tulos, ja eikös kirjoiteta tästä abstrakti Suureen Jenkkikonferenssiin jonka deadlineen on aikaa noin 12 tuntia.
Pomo jetlägää toisesta suunnasta, ja päädymme selvittämään ongelman “miten näköaivokuori toimii” noin varttitunnin päällekkäispuhumisella ja käsienheiluttelulla, ja parin tunnin päästä olen vinguttanut luottokorttiani abstraktinlähetysmaksun verran. Olen aika varma, että kunhan aivoni saapuvat rahtipostilla matkoilta ja ne alkavat (tavalla tai toisella) toimia, ne toteavat että olipa muuten Pirun Huono Idea. Siksi olikin hyvä suoritua hommasta nopeasti.

Pikkuaivo/muurahaistutkijaklikkimme joka yleisesti ottaen jakaa keskenään kämpät, kaljat ja kärryt on lievässä epästabiiliuden tilassa, koska yhden äiti on kylässä ja toinen on kylässä äitinsä luona ja yhdessä autossa ei ole vakuutusta, mutta tänään sain vihdoin alleni liikennöintivälineen jolla uskaltaiduin ajamaan kohti omaa saartani. Hiukan oli arveluttanut, väsymys oli kova eikä henkinen tasapaino ollut parhaimmillaan litroittain nautitun kahvin ansiosta ja näkyvyys oli pahimmillaan negatiivista (muistattehan rakkaat lukijat, että täällä kun sataa niin sit kans Sataa), mutta pääsin kuitenkin kommeluksitta Miyagille.

(Kaatosade tuntuu siloitttavan valtameren untuvanpehmeän harmaaksi ja hiljaiseksi. )

Ensi töikseni syötin hepalle porkkanat, ja pysähdyin tutkimaan aasiparkaa johon habu-käärme oli haukannut aivan hirveän näköisen lommon. Verenvuoto saatiin tyrehdetyttyä, ja konsultoitujen aasintuntijoiden mukaan hevoseläimet sietävät käärmemyrkkyä kohtuullisen hyvin joten emme lähteneet viemään eläinparkaa pikkukuormurilla mihinkään.

Joka tapauksessa, kun pääsin sisälle, olin polvia myöten mudassa ja paljain jaloin, läpimärkä sateesta ja kädet veressä. Hymyilytti, tuntui ettei vois tuntua enemmän kodilta tämä paikka.

Olinpa väärässä.

Rutiininomainen “onko käärmeitä tai skorpioneja talossa tai maanvyöryä takapihalla” – tarkistuskierros jää väliin. Saato ja Aya odotti mua keittiössäni höyryävien sanmainiku-lihapatojen kanssa, Kammi oli tuonut vastaleivottua leipää, ja jääkaappi oli huolella varustettu oluella. Viidakkokukkia vedellä täytetyssä olutpullossa. Ruoka on hyvää ja keskustelukin, vaikken osaa selittää miten aivot toimii. Saato kieltää mua tiskaamasta tai tekemästä mitään muutakaan; Aya tarjoaa itsepoimimaansa ja kuivattamaansa guavateetä.

Ilta jatkuu; Viereisen seuraintalon takahuoneessa istutaan sitten puoleenyöhön hampaattomien äijien, sanshinien ja riisiviinin seurassa. Tarkoitus oli vain tsekata pari biisiä huomista tilaisuutta varten, mutta ketään ei huvita lopettaa soittamista. Ja laulamista. Ja tanssimista. Paperikurkien taittelemista.

Niin ne aivot toimii silviisiin, että ne reagoi tällaiseen ajattelemalla että muahan ei voi maailmassa mikään kaataa.

16 thoughts on “Miten aivot toimii.

  1. On sulla kaikkee merkillistä ollu matkallas läpi elos. Toivottavasti uusi käänne Ameriikkaan on edelleen hyvän jatkumoa ! On ollu kiva seurata blogias joskus paremmin, joskus harvemmin !

  2. Luulet vaan jos keksit sen. Vaihda suosiolla ammattia. Synapsikin päihittää supertietokoneet. Häkättävää riittää 🙂

  3. Pingback: Alexander7

  4. Pingback: LEWIS

  5. Pingback: DUSTIN

  6. Pingback: EDUARDO

  7. Pingback: PERRY

  8. Pingback: TERRENCE

  9. Pingback: ENRIQUE

  10. Pingback: ROY

  11. Pingback: GUY

  12. Pingback: CHARLIE

  13. Pingback: RUSSELL

  14. Pingback: SALVADOR

  15. Pingback: WALLACE

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s