YTT:n uutisia.

RIKENin Advanced Center for Computing and Communication (joka esimerkiksi hallinnoi Super Combined Cluster-supertietokonetta) kertoo, että ens vuoden alusta meillä olis joku 10 gigabitin nettiyhteys jonnekin – asia, joka tietysti tukehtuu siihen että kampuksen sisäinen verkko on niin kurja että hyvä että pystyy jotain YouTubea kattelemaan (ei niin että työaikana niitä kattelisi, ei).

Sen lisäksi, tiedottavat juhlallisesti että

Our goal is "not to receive spam mail." 

Lainausmerkit siis alkuperäiset. Tämän jälkeen kertovat että kovasti diskussoivat tilannetta. Taidan silti jatkossakin kierrättää mailini Styn palvelimen kautta.

—

Maailman vanhin tarkkuuskello? Joskus vuonna 200 eaa rakennettu härveli mittasi aikaa, kertoo auringonpimennykset ja mallinsi kuun heilahtelevan kiertoradan. Tutkijat mykistyneitä, kertoo  Naturen News Feature (alkuperäisartikkeli tässä). Artikkelin kuvat saa ainakin mun sisäisen mystisartefakta-detektorin hälyttämään – mitä kaikkea muuta muinoin osattiin mistä ei nyt ole aavistustakaan? 🙂

—

Science Magazinen Careers-osio julkaisee top 20-listan bioteknologian ja farmaseutiikan työnantajista. Mielenkiintoista, että huippusijoille nousseet kertovat kaikki kiittävänsä menestyksestään tieteeseen panostamista (esimerkiksi tuotantokulujen laskemisen tai markkinoinnin sijasta). Hmm. Ykkössijan Genentechiltä näyttäs löytyvän aika paljon kiinnostavia positioita…

— 

Nature kertoo myös, että Amazonilta voi ostaa prosessoriaikaa hintaan $0.1 per tunti; että mahdollisesti vain 0.2% fysiikan artikkeleista sisältää plagiarismia; Japanilaiset käynnistävät kohta maailman rankimman hiukkaskiihdyttimen (tarkemmin sanoen tuossa meidän parin sadan metrin päässä mun työhuoneestani, toivottavasti ei räjähdä se; ja NMRI-tutkimukset osoittavat että Stradivarius ja Guarneri saattoivat sittenkin käsitellä viulupuutaan kemiallisesti aikaansaadakseen sen ihmeellisen soinnin.

—

Muiden uutislähteiden satoa tältä aamulta:

Nettikäyttjille virtuaaliyhteisöjen merkitys on verrattavissa oikean maailman ihmissuhteisiin (kelle tää on yllätys?).

Scientific Activist kirjoittaa PNAS:issa julkaistusta artikkelista – ovat kehittäneet puuvillan jolla on syötävät siemenet. Ajatelkaa: jokaista (pääasiassa köyhissä maissa) tuotettua puuvillakuitukiloa kohden puuvillakasvi tuottaa 1.65 kiloa siemeniä, jotka tähän asti on jouduttu heittämään menemään. Jos ne saataisiin syömiskelpoisiksi … aivan! "Merseroitu puuvillamakkara iduilla" saattaa sittenki olla kohta lähikaupan tiskillä!

— 

Brain Researchissa kerrotaan MRI-tutkimuksesta, jossa otettiin selvää missä päin aivoa sarkasmi asuu. Mielenkiintoista – mä en nimittäin kykene hahmottamaan sarkasmia…

Kiinassa on onnistuttu leijuttamaan pieniä kaloja ja hyönteisiä ääniaaltojen varassa. (Kala näyttää tosi reppanalta kun se yrittää uida ilmassa…) Akustinen levitaatio kuulostaa tosin siltä, että sitä ei parane koittaa ilman kuulosuojaimia…  

—

Wired pohtii, miksi nykyään ei tehdä älykkäitä scifileffoja. Minäkin pohdin – milloin viimeksi oli pätkä, jota katsoessa ei tarvinnut mumista suspensionofdisbelief-mantraa tai pyöritellä silmiään (duu-uhhh!) latteuksien äärellä?

—

Minä pohdin, että oliskohan aika lopettaa tämä RSS-fiidien aivoton copypasteaminen (ennenkuin alan uutisoimaan SL-asioita) ja ryhtyä töihin. Loppuu tuo mun yleensä pohjaton varasto turhia räpsykuvia entryä koristamaankin. Tänään mulla ei ole hiirtä mutta aion värjätä toisen tyypin maanantaina invivo-kokeessa mittaamat neuronit pinkiksi ja katsoa ensi vuonna että minne ne levittää haarakkeitaan.

Kokeilua

Mulla alkaa olla elämän aikana kertynyt tarpeeksi N:ää erilaisia tietokoneenpäivitysoperaatioita seurattuani, että voi todeta, että IKINÄ ei kannata päivittää. Menee kuitenki pipariks ja savut tulee ulos ja sitten joutuu vaan ostamaan ne loputkin osat koneeseen uusiksi. (Ja huomautettakoon, että kyseessä ei ole blondiusongelma, itse kun en käytännössä koskaan moisia nykerrä…)

Mun piti tässä kirjoittaa siitä kuinka rankkaa kokeiden tekeminen on. Että se on kuin pelais metal gear solidia tuntikausia putkeen tai jotain, koko aika pitää istua hankalalla jakkaralla hankalassa asennossa, käyttää melkein yhtä monimutkaista joystickia kuin mitä pleikkarissa on, herkin sormin; ruudusta ei saa silmät hetkeksikään irrota ja koko kuva-ala on otettava samalla katsomisella tietoisuuteen, ettei jää joku glitchi sivukulmassa huomaamatta. Ja kuunnella pitää huolella, siltä varalta että monitasoisessa laitteiden hurinassa kuuluu siihen kuulumaton naksaus tai äänentasonmuutos – jos kuuluu, jotain on pielessä. Ja sit o kiire ettei mee kovastipaljon rahaa hukkaan. Ehkä ei oo siis ihme, että kun koepäivän jälkeen pääsee kotiin niin en jaksa juuri sohvalta enää nousta.

Tänään lisäsin prosessoitavan aisti-informaation määrää kun kytkin neuronit kaiuttimiin. Korvin kun paremmin hahmottaa frekvenssimuutoksia tai rypästymistä signaalissa kuin silmin kauheaa tahtia vilistävästä tracesta. Ja huomaan että oon vielä normaalia väsyneempi, kun tuntuu ettei jaksais edes sinne sohvalle asti…

Ja jottei ny mediatulva heikkenis: laitoin YouTubeen pätkää siitä, miltä neuroni lätyssä näyttää ja miltä sen aktiivisuus näyttää ja kuulostaa. Siistimpää materiaalia kuin se aivoleikkausdokumentti. 

Nekonikoban

CNet listaa nörttityttöjen top kympin. Mitä Paris Hilton tekee siellä, kysyn vaan, vaikka kävikin E3-eventissä….

—

Mielenkiintoinen Minibrains -projekti pyrkii rakentamaan systeemin, jossa neuroniverkkoviljelmä ohjaisi ropottia. Jos jostain vielä löytäisin sen muinaisen linkin siihen viljelmään joka pelas Doomia …

—

Sitten aivoleikkaus-webcastia: split-brain-toimenpide nuorelle epilepsiapotilaalle (suurin osa vasemmasta aivopuoliskosta poistetaan). Ei heikkovatsaisille, mutta suosittelen. (Joku saattaa olla yllättynyt myös siitä, että hommaa ei hoideta YouTuben 10 minuutin aikarajan sisällä vaan kyseessä on reilun tunnin mittainen Googlevideo.)

—

Ehkä eivät olleetkaan oikeassa he, jotka komensivat istumaan selkä suorassa – tästä lähin istutaan 135:n asteen lojukulmassa. Vaan senhän me sohvalojusukupolvi jo tiedämme että parempi on näin..

N

On todistettu, että tehosekoitin saa koiran pyörimään. Katsokaa itse. (Offiisi – ja vegaaniturvallinen video.)

No image available

Meil on tää systeemi aivoissa missä tiedetään että johdot menee paikasta A paikkaan B. Ja sit tyypit on mittaillu että mitä tapahtuu paikassa B (jossa menee myös muita johtoja ristiin rastiin), ja julkaissu vaik kuin paljon juttuja jossa paikan B tapahtumien perusteella tekevät päätelmiä A:n ja B:n välisestä kommunikaatiosta.

Mä oon kovasti ihmetelly kun se mitä paikassa B tapahtuu ei oikeen tunnu oikeenlaiselta siihen verrattuna mitä paikasta B tiedetään. Muutki ja kaikenlaiset isot ja tärkeet on mut on selittäneet et tää on varmaan siks että on vähän menny johdot poikki tossa lätynteossa.

En uskonu. Otin sakset ja leikkasin johdot poikki paikan A ja B väliltä. Tyhmä koe, mut eipä maksa paljoo.

Aktiivisuus paikassa B on ennallaan.

!!!! 🙂 🙂 🙂

*menee takaisin jatkamaan koetta josta varmasti kohta käy ilmi että mun N=1 on artefakti. Mut hetken saa pomppia, eiks?*

—

2h 20 min myöhemmin: n = 2. 20 vuotta sitten tällä julkastas jo artikkeli. On se hyvä et nykyään pitää vähän enemmän tutkia ja miettiä asioiden merkitystä. 

YouTestTube

Hei, tää on hienoa – ovat perustaneet uuden verkkojulkaisun nimeltään JoVE, eli Journal of Visualized Experiments. Artikkeleiden sijasta lehteen submittoidaan videoita koemenetelmistä. Ei oo yks eikä kaks kertaa kun on tuskaillut kuukausikaupalla yrittäessään toistaa jotai koetta kirjallisen kuvauksen perusteella, kun ei ole ymmärtänyt että pitää heiluttaa sitä pulloa myötäpäivään eikä vastapäivään, tms. Jei. Asiasta kertoo myös news@nature.

—

Muinainen GABAlepsia-artikkelini keräsi kruunuunsa tässä joku päivä sitten kolmannenkymmenennen sitaation. Pitäis varmaan lukee se juttu uudestaan, siltä varalta että joku joskus kysyy siitä jotain. (Varmaan 99% viittauksista on tyyppiä "on näytetty, että kiniini / GABAb-reseptorit / gap junktiot / interneuroniverkko on merkittävä osatekijä hippokampaalisen epileptisen aktiivisuuden synnyssä" ja perässä lista referenssejä, joiden seassa se Uusisaari & al 2002 piileskelee…)

Pikabiletys

Erinäisistä syistä mun olis kovasti ollu tarve käydä ninjatreeneissä tänä viikonloppuna, vaan toisin kävi. Eilen juhlistettiin sihteerimme sankarillista päätöstä jättää taakseen 9 vuoden ura labrassamme, ensin jossain luxurydining-paikassa jossa tarjottiin vain kalaisia ruokia.

Treenien väliinjättäminen oli kyllä ihan sen arvoista, että pääsi tapaamaan useitakin jo labrastamme poistuneita tyyppejä, ja kaiken kruunasi Ainoa Totuus joka oli saapunut kaukaa Okazakista asti ihan vain tätä bilettä varten. Jei! 

Parin tunnin syömisen (+nomihoudai) jälkeen iloisen porukan kaappasi mukaansa karaokejointin sisäänheittäjä, ja kun kerran Ainoa Totuus oli seurueessa, ei ollut vastaan sanominen.

Gaah. Aina mä jaksan ihmetellä ja ihastella sitä, miten karaokebilettäminen on helppoa: huvit on kevyitä, ja vaikka nomihoudai takaa juotavan riittävyyden, bileet voidaan lopettaa yhdeltätoista niin että pääsee puoliltaöin siveästi nukkumaan. Ja karaokettaminen on oikeasti kivaa, myötähäpeäntunteita ei jotenkin vaan tule pintaan.

(Uploadasin pienen videopätkän bileistä Youtubeen; käykää katsomassa jos haluatte nähdä millaista karaokettainen japanilaisittain on. Otan sen kuitenkin pois julkilevityksestä kohta, ei tarvitse pitää sitä kaiken kansan näkyvillä…) 

Ikkunatkin tarkasti tilkitään tukkoon

Jollain asunto (laina?)-firmalla on mainoskampanja, jossa ilmeisesti tulevat uudet asukkaat ihastelevat uusia kotitalojaan – ja niissä yhdessäkään ei ole ikkunoita. En tiedä johtuuko viime viikonloppuna kavereiden kanssa katsotusa "The brothers Grimm"-pätkästä (turha), mutta jotenkin ikkunattomat talot tuo mieleen silmättömät kasvot ja viattomat pikku omakotitalot tuntuu musta ihan järjettömästi kauhua herättäviltä.

En tiedä minkälaisia mielikuvie noi muissa herättää – enkä eds ole ihan varma että mainostaako noi taloja vai kenties turvajärjestelmiä tai asumista anonyymeissä ja turvallisissa kerrostaloissa – minen ostais. Kumminkaan.

Siitäkään huolimatta, että meillä on kotona siirrytty talviaikaan: kiskottu kaapeista villasukat, ruumupantsut, lämpölätkät sekä tilkitty ikkunat. Sty oli kaukonäköisesti kerännyt talteen muinoin labraan saapuneen 2-fotoni-in-vivo-konfokaalin ympärillä olleet pehmustelevyt, ja vot, makuuhuoneessa vetää hiukan vähemmän ja sinne kannettu lämpö jopa pysyy sisällä. Työhuoneessani pidän verhoja tiukasti ikkunan edessä; ehkä sillä tarkenee hiukan pitempään ennenkuin alan oikeasti shoppaamaan sitä haaveiden tietokonepöytä-kotatsu-komboa. (Kotatsu on nerokas japanilainen keksintö, sopii erityisesti ihmisille jotka viettävät ajastaan paljon pöydän ääressä: pöytään on rakennettu lämpöelementti sekä paksu lievekangas, jonka muodostamassa teltassa pysyy jalat kivasti lämpösinä.)

Näin noita talomainoksia Shinagawassa, jonne sain riemuiten matkustaa aamuruuhka-Yamanotella viettämään vapaapäivää – uusittuun passiin piti käydä siirtämässä kaikki oleelliset lupaleimat Tokyo Immigration Bureau:ssa. Kuten kaikki siellä vierailleet tietävät, kokemus on aina puuduttava – vaikka tällä kertaa selvisinkin vain noin kahden tunnin jonottamisella. Tämän jälkeen City Officeen kertomaan paikallisille byrokraateille että on mulla ny uus passi. Hauskinta tässä on se, että melko pian saan käydä koko ruljanssin läpi uusiksi, kun uusin viisumini.

Kotiutuessani offiicikierrokselta tulin kiinnittäneeksi huomiota erään naapuruston talon rakenteisiin: ilmeisesti ovat rakentaneet sen ympärille rautakehikon, johon sitten talon seinät on pultattu kiinni. Varmaan tarkoituksena on saada talo suurinpiirtein pysymään pystyssä pahemmankin ravistelun aikana… noista diagonaalisista tukikepeistä tulee lähinnä mieleen Lundian hyllyjen taustaristikot. Ihan pätevästi ne muistaakseni piti kirjahyllyä pystyssä, ja joskus on jopa saatu seinä pysymään pystyssä teippaamalla se kiinni siihen edesä seisovaan lundiaan – joten ehkä noikin voi rauhassa nukkua yönsä 🙂

—

Kerroin aikaisemmin lähiseudun kodittomista, joista eräs, varsin tummanpuhuva mies eroaa monista muista täydellisellä liikkumattomuudellaan. Tai siis, se siirtyy paikasta toiseen jotenkin mutta koskaan en näe sen liikkuvan

Tässä eräänä päivänä näin miehen vakio-lyhötyspenkin tyhjänä. Silti ei liene syytä huoleen, sillä kaikkia kiireisiä yhteydenottoja varten se oli jättänyt penkille pienen postisymbolilla varustetun rasian, jossa lukee nimi, ja jossa on pieni aukko viestien pudottelua varten. 

Ehkä voisin käydä jättämässä kyseiseen poste restanteen sen takin, jonka eräs mainio uusi-kaledonialainen yllätysvieras meille unohti:) 

Kaloille polkupyörät! Meritähdille kyynärsauvat!

Jesh. Mähän olen aina tiennyt, että kalatkin on persoonallisuuksia (nimim. kalat on mun kavereita enkä syö niitä) – mutta nyt se on oikein virallisesti todistettu. Jos Sini Siika joutuu katsomaan kun Simo Siika ja Sirpa Siika taistelevat väkivaltaisesti, hän saattaa masentua ja ruveta ujoks. Juttu news @ nature.com:issa.

—

New Scientist-lehti julkaisi 50-vuotisjuhlanumeron, josta löytyy monenlaista ajanvietettä (lue: ajanviejää). Parhaat jutut sitten vuoden 1956 (otsonikato puhututti jo vuonna 1974, ja 1980 ihmeteltiin miksei vieläkään ole tehty mitään hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi) – ja leegio "brilliantteja ajattelijoita" ennustaa tulevaisuutta. (Itse ennustaisin sellaista, että rajoittamalla juhlanumeroiden juttujen lukuoikeuksia vain Virallisille Tilaajille ei tulevaisuudessakaan saa kyllä kauheasti lisäpisteitä.)

—

Brain-machine-interface -teemassa: tän videopätkän (hermostuttavan Matrixmainen) robotti luo mallin itsestään ja opettelee liikkumaan. Yhden raajan "vahingoituttua" se muokkaa sisäistä malliaan ja keksii uusia tapoja liikkua. Robotti on kuvailtu uusimman Sciencen artikkelissa (huomatkaas muuten myös asiaa pohdiskeleva editoriaali "What Do Robots Dream Of?" – ihan kuin joku Valtavirran Tiedemedioiden edustaja olis sittenkin joskus lukenut jotain scifiä:).

— 

(Japaninopettajani oli ihan yhtä huvittunut kun kerroin kaloista ja polkupyöristä sanontana kuin minä kuullessani kissanotsan kokoisista puutarhoista:) 

—

Näin kaupassa "Mental Balance" – alushousuja. Jäi hämäräksi miten ja kehen ne vaikuttaa.

Dieetti

Juttelin viikonloppuna ihan fiksun ja sivistyneen tyypin kanssa Secondlifesta, ja tyyppi oli kovasti vaikuttunut. Puhuttiin minkälaisia uusia mahdollisuuksia 3d-virtuaalikommunikaatio tuo vaikkapa tieteeseen. Jatkoin siitä, miten fyysisestä maailmasta irtaantuminen avaa myös uusia ovia henkilöille, joiden normaalia elämää haittaa jokin liikuntavamma, tai, kuten SL:ssa varsin näkyvässä sosiaalisessa roolissa toimiva Tateru Nino osoittaa, normaalista poikkeava kommunikaatiokyky. (Oikeassa elämässään Tateru Nino kärsii melko vaikeasta Aspergerin syndroomasta).

Keskustelukumppanini vetää naaman peruslukemille. "Mut sittenhän ne ei ole siellä omana itsenään!"

Hitsi. Hetken jo kuvittelin, että ihmisen "itseä" ei määritellä ensisijaisesti sen mukaan, mitä hän EI pysty tekemään. Pakko varmaan uskoa, että 99% SecondLifessa näkemistäni henkilöistä on oikeassakin elämässään lihaksikkaita bradeja ja anteliaasti varusteltuja angelinoja.

(Kuuleman mukaan eniten henkilökohtaista huomiota saavat kuitenkin ne avatarit, jotka vaikuttavat normaaleilta ihmisiltä:)

—

Infoähkydieetiksi päätin lähteä kokeilemaan jotain. Koska kännykkää en kuitenkaan käytä (lue: ei kukaan soita enkä mä myöskään muille kuin Sty:lle) ei sille tartte tehdä mitään. Sen sijaan koetan keskittyä tekemään yhtä asiaa kerrallaan, tai ainakin yhtä asiaa vähemmän kuin tavallisesti. Eli työmatkajunassa vaikka kuuntelenkin ykkösaamua (jossa muuten kerrottiin, että pelikonsoleita ostavat pojat ja nuorukaiset!), EN pelaa samaan aikaan sudokua tai bejewelediä iPodilla. Menen syömään ilman lehteä. Ja oleellisimpana: työpaikan koneellani ajan ainoastaan työhön liittyviä ohjelmia – en siis selainta, mailia ja irkkiä.

En sentään ole niin radikaali että voisin olla ilman maileja ja muita koko päivän (hei jokuhan saattaa kommentoida blogiani!) – mutta laitan nuo kolme ohjelmaa pyörimään tähän läppärille. Läppäri on toki samalla pöydällä työkoneen kanssa, mutta tuleepahan pieni energiakynnys prosessinvaihtoon, eikä niin helposti hyppää RSS-feedien kimppuun kun analyysisoftalla menee yli 5 sekuntia asian laskemiseen. (Voisikohan sitä rajoittaa uutistenlukemistakin niin, että lukisin ne vain yhdestä lähteestä, yhdestä lehdestä?)

Saas nährä.