Jäänyt taas vähän säälittäväksi tämä blogaaminen viime aikoina. Piti kirjoittaa siitä kuinka käytiin grindaamassa expaa lumilautarinteessä (mutta Joy onneksi kirjoitti siitä jo mallikkaasti); raapustaa hupaisaa juonta kaiutinsäädön viimeisimmistä käänteistä (mut plaah, ei se ny niin hauskaa ole, ja loppujen lopuksi kaikki kaiuttimet on taas jo paikallaan) ja siitä, miten sai kädet kipeiksi kun meni pelaamaan pelihalliin rumpupeliä. Mut mitä moisia jaarittelemaan.
Nykyaikana ei enää riitä, että televisiosta tulee teatterilaatuinen kuva; pitää olla myös teatterilaatuinen ääni. Vuoden päivät on kitkuteltu pelkän fullHD-1080p-materiaalin kanssa, kunnes pelastus saapui tuon aikaisemminmainitun JP:n muodossa – kun Japani jäi vihdoin miehen taakse, jäi jälkeen myös 7.1-luokan teattervahvistin sekä subwooferi, jotka mustakissa ystävällisesti kantoi ovellemme.
Ääntä ei niistä vielä siis tietenkään saanut ulos. Siksipä Sty urheana miehenä kävi aattoiltana lähipuodissa tilaamassa seuraksi neljä kulmakaiutinta sekä sentteriämyrin, ja onneksi toimitusta ei voitu suorittaa vielä samana iltana tai meillä olisi ollut jouluaterian sijaan jouluhifistely. Asiat alkoi kuitenkin menemään hankaliksi saman tien, kun soittivat siitä lähipuodissa japaniksi että pahoittelemme, laskutimme setistä liikaa, voisittekste tulla tänne hakemaan korvausrahat. No ei nyt ihan heti voida, sanon, olis vähän fuben nyt, käykö huomenna?
No, joulupäivänä menemme metsästämään saman myyjän, Watanabe nimeltään, joka kiltisti palauttaa meille jonku 8000 yeniä ja antaa uuden tilauslapun; edelliseen oli epähuomiossa merkattu kalliimpi kaiutin. Tämä kuulosti hyvältä, kunnes Tapaninpäivänä ovikelloa soittaa Yamahan toimituspapparainen ja kasaa eteiseemme neljä tavallista kaiutinta ja järJETtömän ison tornikaiuttimen.
Ei siis auta kuin taas palata Watanaben juttusille. Watanaben lisäksi saamme rekrytoitua ongelmaa hoitamaan kaksi muutakin myyjää, jotka pitkällisten puhelinkonferenssien jälkeen saavat selville, että ilmeisesti tämä peruttu kalliimpi tilaus oli sittenkin ehtinyt siirtyä prosessiin ja saisimme seuraavana päivänä uuden lähetyksen (jossa tornikailotin olisi korvattu sentterikailottimella). Watanabe järjesti auton hakemaan ylimääräiset kaiuttimet pois seuraavana päivänä – ja siis painotti, että auto hakee KOKO virheellisen setin eli viisi laatikkoa, ja toimitusauto tuo viisi uutta laatikkoa. Joskus kello aamuysin ja iltakasin välillä.
No, tänään sitten korealainen kuriiripoika tuli soittelemaan ovikelloa – haluaisi viedä jotain kaiuttimia mennessään. Sehän käy, sanotaan sille, ja kannetaan viisi laatikkoa ovesta ulos. Nimmaria laittaessaan Sty kuitenkin huomasi, että lapussa lukee että viedään asioita pois YKSI kappale. Pohdimme asiaa korealaisen kanssa, ja tulemme siihen tulokseen että ehkä se on nyt sittenkin vain se tornikaiutin joka viedään pois.
Toki sitten tunnin päästä kun Yamahan toimituspapparainen – vain hiukan kummissaan – kantaa meille sisään toiset viisi laatikkoa, ja tarkempi poisvientilomakkeen tarkastelu kertoo, että sen olis voinut ymmärtää “viedään kaiutinsettejä YKSI kappale”.
Nyt on sitten surround-äänet (ja tarvitaan vain surround-ääniä sisältävä teatteripätkä katsottavaksi jottei joulurauha tuhoudu) ja eteinen edelleen täynnä kaiuttimia. Olis mielummin vaikka tullut televisio-ohjelmat siihen telkkariin… kun taas pitää mennä viettämään aikaa lähipuotiin kertomaan että ottaisitteko te ny kuitenkin nää ylimääräiset kailottimet pois eteistä tukkimasta, chotto jama shimasu ne…
Edit: Stop the press!! Japani luopuu ryhävalastuksesta. JOTAIN hyvää siitä, että täällä ollaan pahemmin rähmällään kuin Suomessa ikinä…
Aah, perjantai, ja pitkä viikonloppu edessä. Keisarin synttäri kun osuu sunnuntaille niin siihen liittyvä kansallinen vapaapäivä siirtyy näppärästi maanantaille… vähän on kyllä niisku olo, työkaverit lentää kotimaihinsa joulustamaan, irkkikanavilla puhutaan joulusiivouksista ja piparinsyönti lähestulkoon aikaansai allekirjoittaneessa kyynelehtimistä. Mutta vapaata on edessä, tärkeintä se.
Ettei tarvitsisi uutta vuotta aloittaa tuhansien RSS-fiidiin poksahdelleiden uutisten parsimisella, katotaan tähän nyt viime aikojen saldo:
– Grönlannin jää sulaa – ja suli samaan tapaan 1920-luvulla. Tämän uutisen varmasti voi löytää ilmastonmuutosdenialistien etusivuilta osoittamassa että ei tämä nykyinen sulaminen mitään uutta ole – vaikka varsinainen uutinen ja koko jutun pointti on siinä, että jään sulaminen on yhteydessä ilmaston lämpenemiseen sen sijaan että jääkenttien pieneneminen tapahtuisi nyt sattumalta samaan aikaan kun ilmasto lämpenee. Ja se, että lyhytaikaisetkin lämpötilannousut voi aikaansaada massiivista ja nopeasti kiihtyvää jään sulamista. Se, että jään alla saattaa olla magmaa liukastuttamassa jääpeiton liikettä, ei helpota asiaa… (Grönlannin jääkentissä on tällä hetkellä n. 10% maailman makeasta vedestä.) Himalajallakin jään pinta on paikoin jo huvennut 50-luvun atomikokeita edeltävälle tasolle. Suomessakaan ei liene suuremmin lunta… ja koralliriutat ei tuu selviimään lämpötilan ja hiilidioksidipitoisuuksien noususta. Pitänee mennä kuivapukukurssille ja keskittyä hylkysukellukseen.
– Vaihtoehto B: mahdollisesti on nyt löydetty asumiskelpoinen planeetta Aurinkokunnan ulkopuolelta.
– Positiivisemmalla puolella: Mystisen ja ikävän Crohnin taudin alkuperä alkaa selvitä: lehmän maidosta peräisin oleva bakteeri voi ihmiselimistöön joutuessaan tuottaa aineita, jotka suojaavat kolibakteereita kehon normaaleilta puolustusvoimilta, valkosoluilta.
– Nyt on todistettu, että aika ei hidastu vaikka olisikin putoamassa kohti varmaa turmiota talon katolta. Tosin, koehenkilöt putosivat turvaverkkoon ja TIESIVÄT sen olemassa olosta, minkä voisi kuvitella vaikuttavan asiaan. Odottelen kokeita, joissa tiputellaan täysin kokeen ulkopuolisia ihmisiä… Samaan aikaan toisaalla kerrotaan, että vaikka delfiinit on ihqui, niiden kanssa uiskentelu ei paranna autismia. MIT:ssa tosin onnistuivat parantamaan perinnöllistä autisminkaltaista tilaa hiirillä – muokkaamalla niiden geenejä, mutta mahdollisesti lääkemuotoinenkin terapia voisi toimia. Todistettu sen sijaan ei ole, että hillittömät turvajärjestelyt lentokentillä tuottais mitään muuta kuin miljoonia takavarikoituja kynsisaksia.
– Bubi-huuhkaja nimettiin vuoden helsinkiläiseksi; mitenköhän mahtaa jaksella Kindermunia syönyt orava? Kalifornialaiset maaoravat ovat oppineet käyttämään hyväkseen käärmeentuoksua piiloutuakseen saalistajilta. Ne hierovat turkkiaan (pudotettuihin) käärmeennahkoihin; suomalainen orava kävis varmaan ihan suosiolla Stockan hajuvesiosastolla.
– Viikon terveysjuoma: vihreä tee, joka tällä viikolla suojaa aivosoluja Parkinsonin taudilta.
– Viikon kuntoilumotivaattori: kevytkin liikunta suojaa dementialta.
—
Tuo viikon puolalainen kokkausprojekti on siis nimeltään “bigos”; joskus se käännetään “metsästäjänpata”-nimellä. Ohje menee suurinpiirtein näin:
– Pataan menee hapankaalia, lihaliemikuutioita, laakerinlehtiä, sieniä ja lihaa. Keittele pienellä tulellä jonkun aikaa. Sammuta tuli ja jätä kattila hellalle.
– Seuraavana päivänä: lämmitä taas ja lisää maun mukaan lihaa tai sieniä tai kaalia tai laakerinlehtiä tai lihaliemikuutioita. Sammuta tuli ja jätä kattila hellalle.
– Parhaimmillaan bigos on viikon seisseenä 🙂 Pointtina on siis se, että ne maitohapot hapankaalissa tekee kaikenlaista sille ruokamassalle.
—
Kuvan joulu”ilo” kuvattiin IKEA:ssa. Kauhean rääkynän säestämänä kolmikko läheni mua uhkaavasti, ja oikeasti en meinannut pystyä pysymään paikoillani – vähän niinkuin muinoin Kenian reissulla kun norsu hyökkäsi, vaisto sanoi että JUOKSE JA LUJAA!!
Duuniprojekteistani päällimmäisin (siis se, johon liittyy hiiriä ja sähköä) kääntyi vihdoin (viikkoja kestäneen uudelleenanalysoinnin ja ännienkeruun jälkeen) siihen vaiheeseen, että tarttis kirjoittaa paperi. Kun ei tää lisää tutkimalla parane.
Mikä tietysti tarkoittaa sitä, että vietän ajastani isomman osan näppäimistön ääressä, ja toisin kuin analyysin naksuttelussa, työssä on pidettävä sellaisia luovia taukoja että sitähän ehtii blogaamaan ja leikkimään kaikenlaista muutakin tässä. Vai olisko se niin, että leikkimisen lomassa on pidettävä luovia työhetkiä… Totuus kuitenkin on, että olen saanut kirjoitettua draftiversion 0.0001 abstraktin pääpointit, joten eiköhän ole tauon paikka.
Testasin artikkelin kirjoitusalustana Google Docs:ia. Aikaisemmin olen ko. palvelua käyttänyt kaikenlaiseen pieneenkivaan, mutten varsinaisiin strukturoituihin dokumentteihin – ja kun nyt mulla on toisena testausalustana macbook-läppäri jonka kyvystä toimia yhteen windows-systeemien kanssa en ole vielä täysin varma, ajattelin että tällainen nettiversion kanssa työskentely sopisi mitä parhaimmin. Pääsisi muokkailemaan tekstiään ihan mistä vaan, Zoterosta vois heitellä reffejä sekaan ilman mitään erillisiä refmanagereita, olis automaagisesti versionhallintaa eikä tarttis pelätä että kone kaatuu alta ja syö hengentuotokset. Ja tietysti olis mahdollista jakaa tiedostoa toisen authorin kanssa ilman että pitää jatkuvasti muuttaa tiedostonimeä ja pelätä että se toinen menee editoimaan väärää versiota…
Suurin piirtein tähän saakka pääsin päiväunelmissani, kunnes heräsin ja muistin että meillä käytetään vain ja ainoastaan MS Officea, eikä todellakaan kannata mainita edes mitään veppipalvelujen käyttöä tai tulee henkisesti turpiin. Huokasin, eksportoin GoogleDocsista tekstini Word-muotoon ja sen jälkeen käytin ihan liikaa aikaa yrittäessäni saada kaikenmaailman formatointityökalut toimimaan siellä niin kuin haluan (eli pysymään poissa häiriköimästä). Tämän jälkeen totesin että labran standardi myös sanoo että referenssimanagerointiin käytetään RefManager-softaa – jota yksinkertaisesti VIHAAN. Hankala asentaa, raskas, ja senkin jälkeen kun artikkeli on kirjoitettu ja reffit sinne sijoitettu, pitää käydä kaikista käsin korjaamassa jotain ylimääräisiä pilkkuja tai muuta.
Mutta tuli tästä nyt ainakin yksi uusi syy olla lopettamatta tiedeuraa – joskus haluan olla perustamassa labraa, jossa asiat tehdään oikein eikä pelleillä minkään mäsäwöördin kanssa.
Niin se mäkkijuttu. Sty taikoi mulle käyttöön mustan MacBook-läppärin, ja vaikka mun 3.5-vuotias Fujitsun pikkukannettavani onkin edelleen ihq ja paras, ajattelin kuitenkin vähän testailla että mikä tää kaikki vouhotus mäkkien ympärillä on. Mun edelliset kokemukset Applen koneista on jostain vuodelta ’93, jolloin ne aiheutti hallitsemattomia raivonpuuskia käsittämättömällä typeryydellään. Väittävät kuitenkin että asiat on muuttuneet noista ajoista.
Pitkään olin ajatellut, että enhän mä voi mäkkiä käyttää kun mulla on kaikenlaisia ohjelmia jotka ei kuitenkaan toimi siinä. (Esim. just tää labran todella tiukka sitoutuminen windows / MS Office-ympäristöihin…) Vaan tuossa kun viimisimmän kerran uudelleenasensin läppäriin tarvittavia ohjelmia, huomasin, että oikeastaanhan mä vaan käytän Firefox-selainta ja sen miljuunia plugineja, SSH:ta sekä Googlen härpäkkeitä. Niin ja tietysti Adoben tuotteita, jotka ihavvarmana toimii Maceissa. Niin ja sitten vielä Second Life:a…. … joka sitten ei toimikaan MacBookissa lainkaan. Pihkura. Näyttökortti (Intelin) on täysin yhteensopimaton tarvittavan OpenGL:n kanssa. Pihkura. Lähes-ensimmäinen käynnistyskerta Macilla ja saan koneen täysin jumiin.
Lisää ongelmia tulee Firefox:in kanssa – kylläkyllä, olen asiantuntijoilta kuullut että FF ei maccipuolella ole mikään herkku – mutta kun mun koko elämä on siinä! Ei vois kuvitellakaan että olis joku muu selain, joka ei automaattisesti synkkais kaikkia mun selainjuttuja (bookmarkit, selainhistoria, kalat), että en vois käyttää Rikaichan:ia japanilaisten tekstien lukemiseen, Zoteroa artikkelitallentimena, del.icio.us:ia suoraan toolbaarista… jne, jne… Kun sain firefoxinkin solmuun niin sen jälkeen käytin toista tuntia ihmetellessäni, miten saan sen kokonaan poistettua koneeltani. Ei riittänytkään vain se “vedä se firefox sieltä applications-kansiosta roskikseen” vaikka näin oli mulle asiaa mainostettu. Muutenkin OSX:ssä ikkunat aukee väärän kokoisiksi, kaikenmaailman härpäkkeitä hyppii silmille, ja kaiken lisäksi koko aika tuntuu siltä että näytössä ei ole tarpeeksi pikseleitä – tämä siis 12″ näyttöön tottuneelta.
Mutta toisaalta – kyl mä näen miten se vois olla hyvä ja kiva. Kun oppis säätämään oman workflowinsa sopivasti, oppis olemaan heilumatta väärissä paikoissa hiiren kanssa nii mikä jottei. Varsinkin jos se Firefox paranis (joo olen testannut myös mac-optimoituja versioita). Ja on se nyt pirun kiva, kun läppäri herää stand-by -tilasta nopeammin kuin kannen ehtii avaamaan. 🙂
Pari merkityksellistä juttua.
Ensinnäkin: lauantaina pikkujouluhtamassa kun käytiin Joy&Krabakin luona, pääsin viimein testaamaan legendaarista boku no natsuyasumi surii -peliä PS3:lla. Pelin nimi tarkoittaa “Kesälomani 3” – ja tästä on kyse. Pelissä ollaan siis alle kymmenenvuotiaan Boku-pojan roolissa, ja päästään kesälomalle Hokkaidolle vuonna 1975.
Maisemat ja musiikit ja animaatiot kauniita – ja sillä välin kun pojat sääti jotain tietokoneen koteloprojektia, me muut vietettiin useampikin hetki lehmiä lypsämässä. Mieli ei vaan käsitä sitä, onko tämä peli oikeasti tarkoitettu lapsille (jotka ehkä eivät pääse noin kivaan paikkaan lomille; peli julkaistiin viime kesälomien alussa) vai aikuisille (joille on jäänyt traumoja siitä etteivät päässeet, tai sitten siitä että elämässä ei ole tapahtunut mitään hyvää sitten voitetun ötökkämatsin)? Kuvittelisin, että 9-vuotias lapsi kyllästyy peliin aika pian, jos siinä on oleellisena osana ruokailu (kiva kyl mun oli kattoa että mitä ne söi) ja nukkumaan meno… Jotenkin kuitenkin konsepti ilmeisesti myy, sillä tämä on tosiaankin jo kolmas osa pelisarjaa. (Alkuperäinen bokunonatsuyasumi perustuu johonkin novelliin aiheesta ilmeisesti.)
Toiseksi: tadaa. Muokkasin tänään ensimmäistä kertaa wikipediaa. Ihan pikkuisen. Ja asiassa jossa en voi olla väärässä. Lisäsin sinne kolme sanaa jotka on mielestäni oleellisia, jos joku haluaisi kyseistä artikkelia johonkin asioiden ymmärtämiseen käyttää. Jännitti aika lailla kuiteski. Kukaan ei ole käynyt vieläkään poistamassa lisäystäni.
Oonks nyt kansalaismeedio?
Eilen illalla sattui niin ihmeellinen asia, että sekä minä että pikkusiskoni olimme yhtä aikaa samalla tapaa toimeettomina ja tämän johdosta onnistuttiin puhumaan skypeOut:in ylitse reilun tunnin verran kuulumisia. (Voisko Skypelle ehdottaa jotain perhesiteiden ylläpitopalkintoa?) Elämä puolalaisella semi-maaseudulla sujuu idyllisen kuuloisesti vaikka uskonkin, että puiden kantaminen takkaan talon lämmittämiseksi ei ihan joka ainoa aamu ennen töihin lähtöä nappaakaan pidemmän päälle.
Muttamutta, nyt käännyt puoleenne, arvon kokeneet bloginlukijat: kyseisessä talossa mellastaa nimittäin superhiiri. Kaikki varmaan kuulivat jo niistä japanilaisista mutanttihiiristä, jotka eivät pelkää kissoja; ja toisaalla ja jossain muualla tehtyyn yliälykkäitä jyrsijöitä. Mutta nämä puolalaiset variantit osaavat ilmeisesti käyttää työkaluja: kaikki asetetut hiirenloukut löytyvät lauenneina mutta tyhjinä, syötti on syöty ja hiiren sijasta sen viereltä löytyy aina pieni kumilanganpätkä, jolla siskoni uskoo hiiren keplottelevan juustonmurenan mukaansa.
Omat kokemukseni hiiristä (jotka ovat lähinnä sitä sorttia että otetaan hiiri laatikosta sen sijaan että sitä yritettäisiin laatikkoon laittaa) kertovat samaa kuin nykyinen tieteellinen konsensus: hiiri ei kuulu niiden eläinten joukkoon, joka kykenisi käyttämään työkaluja tai muutenkaan loistaisi älykkyydellään. Toisaalta jo degut kasaavat palloja pyramideiksi… no enivei, onko kenelläkään kokemusta hiirenloukuista, että millaiset toimivat? Myrkkyä ei nyt haluttaisi käyttää, ja siskolla on kissa-allergia. Jos yhtään siskoa tunnen, olisi myös kiva jos se loukku ei liiskaisi hiirtä aivan kauhean lavealle alalle.
Oli tarkoitus blogata tästä japanilaisesta lelusta, joka on ollut monessakin paikkaa ihmisten himojen kohteena. Kukapa ei haluaisi söpöä porsasta, joka käyttäytyy kuin T-1000? Urheasti siis vaelsin Ikebukuron Tokyu Hands-liikkeeseen tarkoituksenani ostaa niitä laatikollinen ja lähettää kaikille uusivuosilahjaksi.
Ei löytynyt.
Sen sijaan liikkeestä löytyi jotain (suuren mainoskampanjan ja huudatuksen kera), jonka kuvaamiseen sanat eivät riitä, vaan on pakko ensin ohjata lukijat katsomaan tämä mainosvideo:
Kyllä. Kyseessä on laite, joka simuloi sitä ääntä ja fiilistä joka tulee kun poksauttelee kuplamuovista niitä kuplia. Tiedättehän miten tyydyttävää se on? No nyt on poksauteltavaa ikuisiksi ajoiksi! Videossa kerrotaan, että jos parisuhteessa ahdistaa ja meinaa tulla riita, voi ottaa mugen-puchipuchi-laitteet eteen ja onnellisena poksautella auringonlaskuun.
mou ikkai!
(Tilauksia otetaan vastaan.)
Edellisessä kirjoituksessani heitin, että viikon verran hesaria tai muuta lehteä lukemalla saa enemmän tietoa, kuin 1700-luvulla elänyt maajussi koko elämänsä aikana.
Ajattelin tarkentaa tätä hiukan: viikon hesarin verkkosivujen lukemisella saa enemmän disinformaatiota, kuin noitavainojen aikaan kokonainen maalaiskylä kykeni ikinä tuottamaan.
No, tulihan provosoitua. Pitänee selittää.
Balin ilmastokokouksen myötä olen tullut lukeneeksi tavallista enemmän valtamedian kirjoituksia aiheesta, myös tietysti Suomen johtavan sanomalehden verkkosivuilta. Olen lukenut, ja itkenyt. Uutisoinnista sinänsä ei ehkä ole niin pahaa sanottavaa, mutta voi herraisä niitä keskustelupalstoja! Ja ei, mä en edes harkitse lukevani jotain suomi24-sivustoja…
Jotenkin olen tähän asti elänyt siinä uskossa, että suomalaiset ovat jotenkin keskimääräistä valveutuneempaa ja älykkäämpää porukkaa. Mistä sikiävät kaikki nämä älypäät, jotka kirjoittavat vakavalla naamalla että ilmastonmuutos on huijausta, että kokemukseni mukaan ei ole yhtään todistetta siitä, että ilmasto lämpenisi/lämpeneminen olisi ihmisen syytä? Että ei tarvitse kuin mennä intternettiin tutkimaan asiaa, niin kyllä hölmömpikin huomaa että ei tiede yhtään ole todistanut mitään, että ei ne tutkijat mitään yksimielisiä ole, ja koko juttu on NASAN juutalaisten illuminati-vampyyrien salaliitto jolla saadaan ihmiset kuriin ja olemaan ostamatta autoja? Ja eihän se käy, että Suomen talouskasvua vaarannetaan tällaisilla keinotekoisilla rajoitteilla? (Okei, vampyyrijuttu oli liioittelua. En ole tosin seurannut keskustelua facebookissa.)
Miksi disinformaatio leviää ja uppoaa niin paljon voimakkaammin kuin informaatio? Pelko, ja mukavuudenhalu. Ihmiset voivat käyttää huomattavan paljon energiaa pienen poikkeavuuden esiinkaivamiseen ja todeta: hah, mitäs mä sanoin, ei mun tarvi tässä ruveta vähentämään lämmitystä. Ja onhan se aika paljon helpompaa googlettaa “climate change refuted” ja lukea niitä blogipostauksia kuin lähteä tutkimaan mitä oikeissa tiedejulkaisuissa sanotaan. Ihminen kun on niin taitava huijaamaan itseään (varmaan jokainen, joka on taistellut tupakoinnin lopettamista vastaan on sen huomannut: ei tää yks mitään haittaa…) että ei tarvita kuin yksi edellistalvea kylmempi viikonloppu niin vot, jopa on kasvihuoneilmiö todistettu huuhaaksi.
Mulla on ollut tapana pitää sellaista pientä listaa asioista, jotka pitää paikkansa. Tää lista on ollut nähtävillä mun tiedepuoleni sivuilla, ja siinä on asioita kuten että “asiat vierii alaspäin” ja “kaukana on enemmän asioita kuin lähellä”. Taitaa olla aika päivittää listaa.
1. Ilmastonmuutos ei ole huijausta. Valtaosa tiedeyhteisöstä on tästä samaa mieltä.
2. Ilmastonmuutoksen merkittävimpänä aiheuttajana on ilmakehän hiilidioksidi. Valtaosa tiedeyhteisöstä on tästä samaa mieltä.
3. Ilmakehän hiilidioksidin määrän kasvu on pääasiassa ihmisen aiheuttamaa. Valtaosa tiedeyhteisöstä on tästä samaa mieltä.
ja kun kerran vauhtiin päästiin:
4. Hummer-auto kuluttaa käyttöikänsä aikana aika hitsin paljon enemmän energiaa, kuin mitä Prius-auton akun valmistamiseen tarvitaan. Valtaosa tiedeyhteisöstä pitää asiaa niin naurettavana, ettei ole vaivautunut luomaan virallista kantaa.
5. Evoluutioteoria on teoria, jonka on osoitettu pitävän paikkansa. ID ei ole teoria, eikä sitä voida osoittaa todeksi.
6. HIV ei tule ihmiseen moraalittoman mielen ajatuksista vaan se leviää mm. suojaamattomassa yhdynnässä. Kondomi suojaa HIV-tartunnalta.
7. Ihmisiä on kävellyt Kuussa. Kuussa ei kuitenkaan ole pysyvää ihmisasutusta toistaiseksi.
8. Tupakointi aiheuttaa syöpää.
9. Maa muistuttaa muodoltaan merkittävästi enemmän palloa kuin pannukakkua. Viimeaikaiset löydöt pienistä poikkeamista täydellisestä pallonmuotoisuudesta eivät oikeuta valtioita ignoroimaan tätä seikkaa kansainvälisessä politiikassaan.
Kyllä, Suomenkin pitää osallistua ilmastonmuutoksen estämiseen. Kyllä, sinunkin pitää osallistua eikä odotella että miljardi kiinalaista ja miljardi intialaista ryhtyy syömään ruokansa lämmittämättömänä. Suomi ei todellakaan ole mikään mallimaa tässä asiassa, päin vastoin; jos suomalaisia oli 5 miljoonan sijasta 50, oltaisiin ihan samalla syntipukkipenkillä USA:n kanssa. Greenwatchin ilmastonmuutos-suoritus-listalla Suomi on kunniakkasti sijalla 36, mm. Iranin, Algerian ja Romanian jälkeen. Listan häntäpään japanilaiset sentään saunovat julkisaunoissa.
Surullinen on päivä, jolloin ainoa positiivinen asia jonka keksin kotimaastani on se, että siellä rakennetaan ydinvoimaa.
… on uutinen, jossa jollekulle on käynyt vielä kehnommin kuin mulle – en voi muuta kuin onnitella itseäni, että en ole lataillut kännykän yli mitään elokuvia…
Piristykselle on tarvetta: koko viikon oon ahertanut analyysia ja koetta flunssan kourissa. Tarkoituksenani oli tarkentaa analyysimenetelmääni, ja tehdä kokeet vielä huolellisemmin kuin ennen (= pidemmät baselinet, huoneenlämpötilan vahtaaminen 0.5:n asteen tarkkuudella jne), jotta vihdoin ja viimein saisin julkaisukelpoisen graaffin aikaiseksi niin että voisin päästä kirjoittamaan tätä perhanan artikkelia. Lopputulos: data on tarkentunut niin, että alkaa näyttää siltä, että otoksessa voidaan erotella kaksi eri solupopulaatiota… argh…
Irrallisia hymähdyksiä ja ajatuksia aiheuttaneita juttuja:
Balin ilmastokokouksen yhteydessä saudiministeri tilitti, kuinka hänestä on ikävää, että öljyyn suhtaudutaan nykyään niin ennakkoluuloisesti ja kaikenlaiset valtiot laittaa kurjia veroja öljylle. Ei öljy sinänsä ole pahasta, hän sanoo, ei öljy sinänsä tuhoa ilmastoa vaan epäpuhtaat käyttötavat.
Olin kyllä jo aiemmin ajatellut että mitenköhän öljyvaltioiden käy, kun öljy loppuu. Nykyään näyttää siltä, että öljy ei lopu ennenkuin on liian myöhäistä, mutta yhtä lailla kurjaa lienee heille se, että öljyn käyttämisestä tulee ekorikollista. Samassa kokouksessa käsiään väänteli myös Namibian ympäristö – ja turismiministeri, jota ahdisti se, että toisaalta sen pitäisi olla vähentämässä päästöjä mutta toisaalta houkuttelemassa turisteja lentämään Namibiaan. Monella tapaa tulee hankalaksi menemään tämä ilmastojuttu.
Jostain ihan muualta tarttui silmään tämä ajatus: jos luet viikon verran hesaria, saat enemmän tietoa kuin 1700-luvulla elänyt keskivertohenkilö koko elämänsä aikana.
Samaan aikaan toisaalla: kiinalainen trolli haastoi uutisnettisaitin oikeuteen – vaatii korvausta hengellisistä [sic] kärsimyksistä joihin joutui kun IP-osoitteensa bännättiin sivustolta.
Piih. Pitäiskö tähän vielä jotain japani-aiheista jaksaa kirjoittaa. Niinkuin esimerkiksi sen, että kun ties kuinka monentena aamuna peräkkäin lämpötila ei ollut kymmentä astetta, vihdoin ymmärsin että on talvi ja puin päälleni ihanan lampaannahkaturkkini. Purr. Olispa aikaisemmin tajunnut niin ois selvinnyt ehkä flussatta.
Kirkkaan joulukuisen lauantai-aamun kunniaksi matkustettiin Joy&Krabsyn seurassa hankkimaan joulumieltä – mistäs muualta kuin IKEA:sta. Piti päästä katsomaan että onko tosiaan heillä tarjolla oikeita joulukuusia – toistaiseksi en ollut kai nähnyt tässä maassa muita kuin muovisia – ja herkistelemässä ruotsalaisten lihapullien äärellä.
Kuuset löytyi siististi niputettuina parkkipaikalta piparivuoren vierestä – ja erinomaisen innovatiivisena ajatuksena IKEA lahjoittaa ihmiselle kuusen hinnan takaisin (IKEA-lahjakorttina) jos sen kuusen vie joulujen jälkeen sinne takaisin kierrätettäväksi. (Junaliput edestakas maksaa kyllä ihan saman verran kuin se kuusi… ja pelkkä ajatuksin varisevan rangan kuljettamisesta Tokyo Stationin sokkeloissa ja ruuhkaisessa Keiyo-linen possujunassa aiheuttaa.. no slapstick-huumorihtavia mielikuvia:) Lihapulla-annoksen äärellä pääsi herkistelemään muistoja – aivan kuin ammoisina aikoina koulussa, kumiperunat ja kaikkea! Muutenkin IKEA oli niin aito IKEA, että olisi hyvin voinut uskoa olevansa Espoossa. Kai sielläkin käy japanilaisia turisteja.
Tänään blogiohjelmassa aktivismia: varsin addiktiivinen nettipeli, jossa pääsee testaamaan englannin sanavarastoansa (mkl. kaikenlaiset kummalliset aussi-slangiviritykset) ja jokaisesta oikeasta vastauksesta freerice.com lahjoittaa 20 riisinjyvää niitä kaipaaville. Mitä tarkoittaa “vaunted”? “Keen”, “awkward”, “greatly praised”, “deceptive”? En pärjännyt itse lainkaan niin hyvin kuin kuvittelin, mutta tätä tutkiessa tuli “lahjoitettua” 2400 jyvää riisiä.
Aurinkoinen viikonloppu tekee gutaa energiataloudellemme: vain yhdellä ristiselkään liimatulla lämpölätkällä tarkenen tietokoneen äärellä ilman, että tarvitsee käynnistää luksuriöösiä öljyliekinheitintäni.
Ilmastokokous Balilla on käynnissä, ja vaikka jonkin verran olin seurannut sitä uutisotsikoiden muodossa, havaitsin vasta äskettäin että voin ottaa siihen osaa, Second Life:ssa.
Tiedän toki, että kuullessaan sanat “second” ja “life” samassa lauseessa monet poistuvat pahoinvoivina ensimmäiseen elämäänsä harrastamaan Oikeita Ihmissuhteita ja syömään Oikeaa Jäätelöä, mutta bear with me: tämä on hienoa. Balille on kokousta seuraamaan lentänyt n. 2500 pressiedustajaa eli n. seitsemän Boeing 777:n verran; jos ne kaikki olis lentänyt Lontoosta (ei tietenkään ole), hiilidioksidipäästöjä olisi tullut n. 5000 tonnia. Toki tiedostava ilmaskokoustelija maksaa sopivalle taholle hiilidioksidipäästöjen korvaamisesta esimerkiksi puiden istuttamisen kautta (esim. ClimateCare.org), mutta vielä parempi olisi, että ne, joiden ei aivan välttämättä tarvitse päästä ihokosketukseen kokoustajien kanssa, osallistuisivat etänä.
Tämän juuri mahdollistaa OneClimate.net :in organisoima Virtual Bali-tapahtuma Second Lifen OneClimate-saarella (SLURL). Joka päivä kokouksen ajan (siis, joulukuun 14:een saakka) klo 12:30 GM aukeaa videoyhteys SL:in ja Balin konferenssin välille. Ja sen sijaan, että avatarit vain pääsisivät katsomaan samaa videostreamia joka on nähtävillä myös YK:n sivuilla, tarjolla on eksklusiivisesti SL:ia varten paikan päällä olevan videotiimin lähettämä kaksisuuntainen kanava. Eli, kun SL-avatar kysyy kysymyksen virtuaalisessa kokoustilassa, se kannetaan paperilla hetken päästä panelistien eteen, ja joitain konferenssivieraita on siirretty virtuaaliulottuvuuteen saumattoman kommunikaation mahdollistamiseksi. Itse en nyt ole osannut mitään viisasta kaksisenttistä kekoon kantaa kysymyksen muodossa, mutta läsnäolijoiden kanssa käyty keskustelu on ollut inspiroivaa ja ajatuksiaherättävää.
Useammalta kuin yhdeltä taholta olen kuullut tästä puhuessani kommentteja tyyliin “hei tää on ensimmäinen oikeesti hyvä idea tän virtuaalimaailmahössötyksen kanssa!” 🙂 Siihen ei voi muuta sanoa kuin että jepjep, juuri tästä tässä on koko ajan ollut kyse, mutta se on hukkunut kaikkeen mediahypetykseen muotimarkkinoista ja virtuaalihotellien epäonnistuneista markkinakampanjoista.
... mutta täällä ei sada koskaan 
