Kun järisee, niin sitten aaltoilee. Chilen valtava järistys aiheutti paitsi melko vakavan tsunamivaroituksen koko Japanin itärannikolla, myös ihan aidon tsunaminkin. Vietettiin duuniporukan kanssa koko sunnuntai-iltapäivä kallionjyrkänteellä odottamassa hurjaa aaltoa (ja syömässä fuusio-aasialaista ruokaa Kurkuma-kahvilassa) jota antoi odottaa itseään loppujen lopuksi alkuiltaan saakka. Kotisaarelleni päästyäni minua odotti naapurinväki tiellä kerääntyneenä tsunamiseurantaan; ehdin juuri näkemään kolmannen aallon saapumisen: (varoitus. video saattaa järkyttää järkyttämättömyydellään!)
—
—
Niinpä niin. Kaikenmaailman katastroofielokuvat olivat kehittäneet allekirjoittaneessakin sellaisen uskon, että tsunami == valtava yksittäinen aalto, joka murskaa kaiken tielleen osuvan. Koko OISTin tiedeporukan kera naureskeltiin koko iltapäivä sitä, miten muualla maailmassa 20-senttistä aaltoa ei edes noteerata, mutta japanilaiset ilmoittavat mittaavansa 10-20 -senttisiä tsunameja. Tsunamipäivän aamuna sain Hokkaidotytöltä huolestuneen tekstiviestin jossa hän käski minua ehdottomasti pysymään poissa rannikolta, kun pahimpien arvioiden mukaan tulossa saattoi olla jopa kolmimetrinen aalto.
Luonnollisesti kotirannoillani näkyy kolmimetrisiä ja isompiakin aaltoja harva se myrsky, joten tuntui aika oudolta tuo hermostuneisuus.
Omin silmin nähtyäni asian oikea laita kuitenkin valkeni: jos tsunamin korkeus olisikin vain kymmenisen senttiä mutta sen PITUUS kymmeniä metrejä, leveydestä puhumattakaan – siinä on aika paljon vettä. Korkeaharjainen aalto voi jäädä muodostumatta kuten nyt täällä, jolloin näyttää vaan siltä kuin merenpinta yhtäkkiä nousisi. Okinawa lienee kaikilta ranta-alueiltaan onneksi sen verran korkeaa että missään meri ei noussut kadulle asti, mutta ei tuon olisi tarvinnut paljoa isompi olla niin nykyisen duunipaikkani alue, Suzakin keinosaari, olisi muuttunut kovin mutaiseksi.
Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt. Suzaki suljettiin iltapäiväksi ja saarelleni johtava meritie oli aaltojen saapumisen aikaan osittain myös suljettu, mutta siinäpä se.
Nyt olen nähnyt eläissäni taifuunin, maanjäristyksen, tsunamin ja (mahdollisesti) jotain pieniä meteoriitinhippuja jotka melkein on päässeet maahan asti. Tulivuorenpurkaus vielä puuttuu (savuavia, 1940-luvulla maasta esiin nousseita vuoria ei lasketa, pitää olla ihan aito ja äkillinen purkaus. Toissavuonna melkein sai tämänkin rastin suoritettua, kun snoukkakohdevuori purkautui, mutta ei kuitenkaan oltu paikalla …). Ja UFOjen hyökkäys.
—
Luonnonjärjestykseen kuuluu myös raportoida, että tänään oli aurinkoista ja +27 astetta.
... mutta täällä ei sada koskaan 