Halusin ostaa voita. Suolaa sisältävää, kun olen niin vanhanaikainen että tykkään moisesta. Viimeaikojen kiireiden vuoksi en ole ehtinyt isoon markettiin, ja iltamyöhällä aukiolevissa myymälöissä ei ole ollut tarjolla sitä sellaista merkkiä jossa lukisi elämäähelpottavasti että “lightly salted” tms englannin kielellä. Valitin tätä kauheaa ongelmaa työkaverilleni, joka ystävällisesti opetti mulle että miten kirjotetaan hepreaksi että suolattu.
maluah.
Tai jotain sinnepäin. Hyvin lähellä myös muita sanoja, mutta painoin mieleeni kirjoitustavan jossa on m ja l ja o/u ja ch ja miltä se näyttää kaksilla eri kirjaimilla.
Ei silti löydy pienen 24/6 -aukiolevan puodin hyllyltä.
Vaan ei hätää, muistan että toinen työkaveri oli sanonut että suolatut voit ovat aina kulta-punaisissa paketeissa ja suolattomat sini-vihreissä, ja löydän voihyllystä juurikin sopivankokoisen pienen kultapunaisen paketin.
Harmistuksekseni huomaan kotona että se olikin hiivaa.
—
Toissaviikon rytinät sen verran ehkä vaikuttivat maailmankuvaan, että sitä tulee mietittyä kummallisia asioita. Kuten että onkohan tuo ääni nyt katupora vai joku konetuliase. Ja sitä, että järjellä ajateltunahan, ilotulituksen ja muun tulituksen rytmityksessä on aika pakko olla eroa, että ilotulituksen paukkuvälit on lähempänä gaussiaanista jakaumaa ja muunlaisessa olisi jotain patterneita. Ja kun postilaatikossa on kummallinen pieni paketti tuntemattomalta lähettäjältä ja vielä jollekulle muulle kuin mulle osoitettuna, niin hetkellisesti arvelutti että uskaltaako sen ottaa sieltä laatikosta ulos. (Otin ja vein postiin, ei oo mun ongelma.)
—
Kerroin duunikaverilleni tulevien viikkojen koeaikatauluja tuunatessamme, että menen sitten jouluksi suomeen. “Okei. Milloin on joulu?” (Kaikki ovat hyvin koulutettua väkeä joten tietävät (kai) että se on joskus joulukuussa, mutta fiilis taitaa olla että suurinpiirtein joulukuun kymmenennen päivän tietämillä.)
Ja monet ovat aina hämmentyneitä kun kerron että “tänä vuonna ehdin tekemään enää viisi koetta” – täkäläisten mielissä vuosi alkaa noin lokakuussa ja nyt eletään uuden vuoden ensimmäisiä viikkoja vielä.
Japanissakin toki on hiukan erilainen ajanlasku, Okinawalla “kiinalainen uusivuosi” on tärkeämpi kuin joulu/tammikuun vaihde, mutta kyllä kaikki kuitenkin ymmärtävät että “Oikeasti” vuosi alkaa tammikuussa. Täällä ei.
Ja kaiken lisäksi: näiden mukaan maailmanloppu tulee joulukuun 12. päivä eikä 21. päivä. Syytän väärään suuntaan lukemista tästä erehtymisestä. Tai sit ne sekoittaa joulun ja maailmanlopun.
—
Hepreanopiskelu sujuu hiljakseen. Osaan sanoa että “Tule luokseni, etana!” ja “Pikkuaivojen syvät tumakkeet ovat värjäytyneet punaisiksi”. Toisinaan olen hyvin tyytyväinen etten sen enempää osaa – labran “keskustelukulttuuri” kuulostaa kovasti riitelemiseltä ja voin kielitaidottomana täysin seesteisesti jättäytyä sen ulkopuolelle.
... mutta täällä ei sada koskaan 