Toukokuun kulttuurikohteeksi oli taasen valittu Shibuyan Duo, johon jopa lähestulkoon löydettiin suoraan perille toisin kuin viimeksi. Tällä kertaa yhdellä edullisella (4000 yen + pakollinen drinkkilippu) lipulla sai kuunneltavaksi kokonaista kolme suomalaista orkesteria: Don Johnson Big Band, MummyPowder ja Private Line. Lyhyt tiivistelmä: Don Johnson piti tanssijalan liikkeessä koko (valitettavan lyhyen, 40 min) settinsä ajan; MummyPowder olis ehkä ollu ihan jees jos ne ei ois näyttäny niin kauhean nolostuneilta siinä japsigoottityttöjen edessä virttyneissä t-paidoissaan, ja Private Line ois ehkä ollu kans ihan jees jos ne ei ois ollu niin täysin vailla noloutta uhotessaan niiden samaisten tyttöjen edessä että me takarivin punatukat aloimme tuntea nolostumista heidän puolestaan. Mummypowder oli liikkis kun ne oli niinkui perheenisien autotallibändi, ja Private Linen kitaristi näytti Zds:lta (vähän) ja joku toinen niistä ois voinu olla vaikka Lönkka. Vokalisti ei osannu päättää halusko se olla niinku Neumann vai Mike Monroe vai sukkahousuhevari.
Mut joo, hienoa oli. Don Johnson rokkaa (hoppaa?), vaikka esiintymisvuoro listan ensimmäisenä sai eteensä ehkä vielä hiukan jähmeän yleisön niin kyllä siellä loppupuolella lattialla joras muitakin kuin me. Keikan jälkeen perkussionisti kertoi meille, että sen lisäksi että bändi oli joutunut jättämään kolme muuta keikkaa väliin päästäkseen tänne meitä ilahduttamaan sekä lentämään halpalennolla Pariisin kautta (Helsingistä lähtö ke-aamuna, tokiossa to-aamuna, tokiosta takaisinpäin pe-aamuna, pe-iltana toivottavasti taas hesassa koska lauantaina keikka Kaisaniemessä – sanokaa niille moi jos näette) niin myös saivat ihan itse maksaa lentonsa ja muut kulunsa. Arvostamme, mutta toivottavasti ensi kerralla pääsevät pitämään kunnon 9-tuntisen keikan (niinkui väittivät). (Niiden uus levy on muuten mainio, vihdoinkin ilmestyi iTunesiin.)
Keikkojen jälkeen tuli juteltua Finland Music Exportin joidenkin tyyppien kanssa – ilmeisesti on suunnitelmissa tuoda enemmänkin suomalaista musiikkia japaninmarkkinoille. Jesh! Eläkeläiset Tokioon! Edellisenä päivänä oli ollut joitain suomalaisia, mulle tuntemattomia metallibändejä esiintymässä – kuuleman mukaan jengissä piti olla mukana myös Lordi mut niille tuli ny jotain muita menoja eikä viittiny kai sit lähteä tällaselle hyväntekeväisyyskeikalle.
Illan loppujen lopuksi kruunas tuon kuvan iihq-kawaiit suomalaiset hevarit, joista onnistui saamaan valokuvan ilman ympärilläpörrääviä goottikissojakin. (Ne oli kai jostain niistä hevibändeistä, mut ilman asianmukaisia määritysoppaita ei voi sanoa muutakui et hevari sp.) Kyllä tuollaisia katsoo mielellään – suomalainen pitkätukkahevarihan on kuin ruisleipä ja kirnupiimä: rankkaa, karheaa ja vähän hapanta mutta tekee hyvää masulle 😀
... mutta täällä ei sada koskaan 
Hyvin ne DJBB:n veijarit Kaisikseen ehtivat, ja jaksoivat heilua (samoin kuin mina, vaikka meilla kaikilla oli uunituore jetlag). Siina on aivan ehdoton pumppu!