Tänään oli Teeneidin ensimmäinen tiimiseminaariesitelmä, ja tytön ensimmäinen englanninkielinen esitelmä ikinä. Ei huono, kahden kuukauden sisään siitä kun on ekaa kertaa nähnyt neuronin on jo saanut dataa kasaan sen verran että siitä riittää jo teorioiden kehittelyyn. Ja muutenkin pärjäs paremmin kuin yleensä kukaan meistä veteraaneista, eikä hämääntynyt hetkeksikään kun siltä kysyttiin että mikäs tämä on tämä kapasitanssi (kapasiteetti? Cm, siis) vaan tyynesti etsi tussin ja meni piirtämään RC-piirejä taululle. Hey You’n englanninkieliset kysymykset kyllä menivät ohi – kuvastaa hyvin sitä tarvetta mikä meillä täällä on jollekin laitteelle, joka kääntäisi lennosta kaikkien käsittämättömän kummalliset ja erittäin erilaiset tavat tulkata ajatuksiaan äidinkielestä englantiin ja erityisesti ne tavat ääntää… Ei oo ollenkaan harvinaista, että henkilö X kysyy kysymyksen henkilöltä Y (koska ei ole ymmärtänyt mitä Y selitti asiasta); Y ei saa selvää kysymyksestä mutta vastaa siltikin, mikä on ihan jees koska X ei saa selvää kuitenkaan vastauksesta.
—
Seminaarin jälkeen Teeneiti tulee *tosi* pahoittelevan näköisenä nykimään mua hihasta kun tässä teen tärkeitä töitäni kuulokkeet päässä. "I am sorry. This weekend, I – I not go to monkey park."
Parka. Velipoika kun on tulossa käymään elokuussa ja lento on sen kuuluisan Nagoyan kautta. Teeneidin poikaystävä asuu Nagoyassa ja sen vuoksi olin kysyny häneltä onko Nagoyassa jotain nähtävää tai kivaa tekemistä minkä voisi käydä "suorittamassa" matkan varrella, ja ainoa jonka hän keksi (Nagoyan linnan lisäksi) on jonkinlainen apinapuisto. Sanoin että vainiin, sehän kuulostaa ihan kivalta, voisitko antaa mulle siitä jotain lisätietoja vaikka (odotin esimerkiksi paikan nimeä tai veppiosoitetta), ja saan kuulla että sattumalta Teeneiti ja heilansa ovat suunnitelleet menevänsä sinne viikonloppuna, ja voivat tuoda mulle sieltä jotain "pamfletteja" elikkäs turistimainoksia.
Vaan nyt on sateinen viikonloppu, eikä poikaystävä haluakaan apinapuistoon.
Onko musta tullut oikeasti niin kauhea noita täällä että tyttöparka ahdistuu siitä kun ei pystykään toteuttamaan mun vaatimuksiani?
... mutta täällä ei sada koskaan 
Oisko se vain paikallista small talk -kohteliasuustoimintaa?
Mä raahasin töissä toiselle harjoittelijalle paperin, jota en oikeestaa tarvii, mutta jonka pyysin silti takas, koska mua nolostutti siihen tekemäni sivuhuomiot. Toinen harjoittelija vaikeasti pokkuroi ja vakuuttaa, että haluis pitää sitä silti vähän aikaa ja otettuaan kopsun palauttaa mulle sen ryppyisen monisteen, jonka kulmaan olin kirjoitellut ja jota en ollu viel ehtiny heittää roskiin.