Asuttuani lähemmäs 9 vuotta alueilla joilla ei ole kuin yksi aika – ei siis vempata niitä kelloja erikseen kesä – ja talviaikaan – ajansiirto ja pimeys yllättää ja tuntuu ahdistavalta.
Israelissa nääs talviaika alkaa kummalliseen aikaan, tarkoituksena on ennen kaikkea – työkavereideni mukaan – helpottaa jonkun paastopäivän yli selviämistä tekemällä siitä lyhyempi tai jotain. Aika lusmuilua, sanoisin – jos kerta paastoatte ni tehkää se sit kunnolla; ja on hermostuttavaa kun ei oikein osaa vuodenajan perusteella arvata että milloin se siirto tapahtuu.
Sen lisäksi – en ole vielä viikkoakaan elänyt tätä aikaa jolloin ulkona on pilkkopimeää viideltä, ja nyt alkaa jo tuntua siltä että ei oo kivaa. Tämä siis riippumatta siitä että tuttuun tapaani herään aina aamunsarastuksen aikaan ja teen töitä myöhäiseen iltakellonaikaan asti. Viimeksi Okinawalla visiteeratessani menin erehdyksissäni tekemään niin paljon hyviä kokeita että dataa on järjetön vuori analysoitavaksi.
Jotta sisäiset kellosysteemit olis jatkossakin sekaisin, ostin lennot jouluksi suomeen ja uudeksivuodeksi Okinawalle, jossa tällä kertaa aion vain lojua enkä lainkaan tehdä töitä.
... mutta täällä ei sada koskaan 